maanantai 25. elokuuta 2014
Ja mitä sitten tästä eteen päin?
Ja mitä sitten tästä eteen päin?
Olen luonteeltani suunnittelija ja innostaja. Tykkään työskennellä ongelmanratkaisujen parissa. Haastetta työskentelylleni antaa myös se, että minulla on matkaa "ihmisten ilmoille" 100 - 200 km, riippuen siitä minkälaisia ihmisiä kaipaa, mm. kouluun minulla on matkaa 330 km. Lisäksi olen ollut koko aikuisikäni järjestöaktivisti.
Joten näkisin, että esim. tällaisella wikillä jonka tehtävässä rakensin voisi olla hyvinkin tärkeä rooli tulevassa elämässäni. Olisi kivaa rakentaa vaikka projektisuunnitelmaa niin, että mahdollisimman monen eri taustan omaavia henkilöitä olisi yhtäaikaa läsnä vaikka fyysistä välimtakaa olisi satoja kilometrejä.
Olen tämän kurssin puiteissa oppinut vaikka mitä. Jopa enemmän kuin odotin. Olen löytänyt aivan uuden ulottuvuuden netin käytölle.
Olen opetellut (lue, olen alkanut opettelemaan) kolmen eri sovelluksen käyttöä. Joiden käyttökelpoisuudesta olen vakuuttunut.
Ensimmäinen näistä oli cmap, jolla tein maindmapin wikin pohjaksi. Tosi hyvä, kunhan vielä saisi sen jaettua jotekin järkevästi, joka ainakin ohjeiden mukaan pitäisi olla mahdollista. Seuraavaksi tein varsinaisen wikin. Ja olen aivan lumoutunut. Sen käyttö oli yllättävän helppoa. Tai käytön aloittaminen oli helppoa. Menee varmaan wiki jos toinenkin ennenkuin se on haltuun otettuna. Ja kolmantena hvyänä, mutta ei kovin mieluisnana tulee Screencast-O-Matic. Oma ääni... voi ei ja silleen... Mutta käyttökelpoinen ohjeiden antamiseen.
Tulen asumaan jatkossakin syrjäseudulla, haluan tehdä töitä yhdessä muiden kanssa jolloin yhteyttä on pidettävä ja mikäpä tämän "helpompaa" ja ainakaan edullisempaa tapaa on vaikea löytää.
lauantai 23. elokuuta 2014
4c
Olipa kiva tutustua toisten toteutuksiin. Monenlaista olemme tällä kurssilla saaneet aikaseksi.
Otin lähempään tarkasteluuni yhdistelmän blogi+facebook, koska olen muutaman kerran aikasemmin totetuttanut itsekkin samalla systeemillä kotiseminaareja.
Tutustuin Lotan lukupiiri toteutukseen. Lotan blogin löydät täältä. Lukupiirin blogiin voit tutustua täällä ja esittelyyn täällä.
Hän oli toteuttanut lukupiirin siten, että keskustelut käydään suljetussa ryhmässä Facebookissa ja kirjoja esitetaan toisille lukupiiriläisille ja ulkopuolisille blogissa.
Ajattelisin, että tuo on ihna toimiva "paketti". Luottamuksellisuuden ja avoimmuuden sopusointu. Asetuksia julkisuuden suhteen on helppo muuttaa tarpeen näin vaatiessa ja FB:kia lähes kaikki osaavat käyttää. Niin osallistumiselle ei ole korkeaa kynnystä. Useat ihmiset käyvät siellä päivittäin, jolloin tieto tavoittaa lukijat nopeasti.. (tai sitten ei).
Blogi oli ulkoasultaan selkeä ja ainakin minun silmääni mielyttävä.
Otin lähempään tarkasteluuni yhdistelmän blogi+facebook, koska olen muutaman kerran aikasemmin totetuttanut itsekkin samalla systeemillä kotiseminaareja.
Tutustuin Lotan lukupiiri toteutukseen. Lotan blogin löydät täältä. Lukupiirin blogiin voit tutustua täällä ja esittelyyn täällä.
Hän oli toteuttanut lukupiirin siten, että keskustelut käydään suljetussa ryhmässä Facebookissa ja kirjoja esitetaan toisille lukupiiriläisille ja ulkopuolisille blogissa.
Ajattelisin, että tuo on ihna toimiva "paketti". Luottamuksellisuuden ja avoimmuuden sopusointu. Asetuksia julkisuuden suhteen on helppo muuttaa tarpeen näin vaatiessa ja FB:kia lähes kaikki osaavat käyttää. Niin osallistumiselle ei ole korkeaa kynnystä. Useat ihmiset käyvät siellä päivittäin, jolloin tieto tavoittaa lukijat nopeasti.. (tai sitten ei).
Blogi oli ulkoasultaan selkeä ja ainakin minun silmääni mielyttävä.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Mielikin tiellä-wiki
 |
| Wikiin pääset käymään painamalla kissaa. |
Pääsivulta löydät myös ohjeet wikin käyttöön...
ja erityisesti sen täyttöön....
torstai 14. elokuuta 2014
torstai 7. elokuuta 2014
Vertaisarvioija hakusessa
Olipa homma...
Tavasin tehtävänantoa, enkä tiedä päädyinkö samaan ratkaisuun, kuin tehtävän antaja oli ajatellut.
3b) Tehtävän suorittamiseen liittyy työparin vertaispalaute. Etsi itsellesi vertaiarvioija kurssin osallistujien joukosta.
Pitääkö vain hakea arvioija... pitääkö arvioida jotakin... pitääkö antaa työparista vertaispalaute .... Eikö hän kenen kanssa tehtävää teen ole minun työpari...Onko siinä nyt sitten kovinkaan kova etsiminen...
Tulkitsin asian niin, että etsin (hiki lensi ennenkuin sellainen on etsitty, eikä johtunut siitä, että ulkona on vielä 28 astetta lämmintä ja mökissä vielä päivälliset 30.) Joten ymmärrykseni mukaan tehtävä 3b) on suoritettu.
En ole itse arvioinut ketään tai mitään, koska kukaan ei ole löytänyt minua vaikka olen kovasti itseäni niillä markkinoilla tarjonnut. Ja jos arviotani joku on vailla, niin sen kovin mielelläni teen.
Ja tehtävänanto jatkuu
4c) Tutustu yhteen tällä opintojaksolla rakennettuun toteutukseen ja arvioi toteutusta blogissasi
Onko tämä 4b) sitten se tehtävä josta vertaispalaute annetaan....
8.8. tehtävän palautuspäivän edetessä ilmeni, että tulkintani on väärä... on arvioitava tehtävän 3 toteutussuunnitelma....
Ja arviotsijanikin katosi jonnekkin...
9.8. Jatkokertomus.... uusi vertaisarvioija hankittuna ja oma arviointikin jo kirjoitettuna. Minulle sattui oivallinen arvioitava, nimittäin Facebookkiin suunniteltu juoksukoulu. Jess... Tällaisella harvaan asutulla paikkakkunalla asuja osaa arvostaa palveluja jotka ovat kaikkien käytössä, eikä vain niiden jotka asuvat vaikkapa kuuluisien SOTE-alueden tajamissa. (Jonne ilmeisesti viedään kakki muu paitsi some).
Tavasin tehtävänantoa, enkä tiedä päädyinkö samaan ratkaisuun, kuin tehtävän antaja oli ajatellut.
3b) Tehtävän suorittamiseen liittyy työparin vertaispalaute. Etsi itsellesi vertaiarvioija kurssin osallistujien joukosta.
Pitääkö vain hakea arvioija... pitääkö arvioida jotakin... pitääkö antaa työparista vertaispalaute .... Eikö hän kenen kanssa tehtävää teen ole minun työpari...Onko siinä nyt sitten kovinkaan kova etsiminen...
Tulkitsin asian niin, että etsin (hiki lensi ennenkuin sellainen on etsitty, eikä johtunut siitä, että ulkona on vielä 28 astetta lämmintä ja mökissä vielä päivälliset 30.) Joten ymmärrykseni mukaan tehtävä 3b) on suoritettu.
En ole itse arvioinut ketään tai mitään, koska kukaan ei ole löytänyt minua vaikka olen kovasti itseäni niillä markkinoilla tarjonnut. Ja jos arviotani joku on vailla, niin sen kovin mielelläni teen.
Ja tehtävänanto jatkuu
4c) Tutustu yhteen tällä opintojaksolla rakennettuun toteutukseen ja arvioi toteutusta blogissasi
Onko tämä 4b) sitten se tehtävä josta vertaispalaute annetaan....
8.8. tehtävän palautuspäivän edetessä ilmeni, että tulkintani on väärä... on arvioitava tehtävän 3 toteutussuunnitelma....
Ja arviotsijanikin katosi jonnekkin...
9.8. Jatkokertomus.... uusi vertaisarvioija hankittuna ja oma arviointikin jo kirjoitettuna. Minulle sattui oivallinen arvioitava, nimittäin Facebookkiin suunniteltu juoksukoulu. Jess... Tällaisella harvaan asutulla paikkakkunalla asuja osaa arvostaa palveluja jotka ovat kaikkien käytössä, eikä vain niiden jotka asuvat vaikkapa kuuluisien SOTE-alueden tajamissa. (Jonne ilmeisesti viedään kakki muu paitsi some).
maanantai 4. elokuuta 2014
Mielikin tiellä
 |
| Pyhätunturilla kerran kuumana kesäpäivänä vuonna 2013 |
Niin se on loma mennyt ja taas on saanut (pitänyt) paneutua näihin some-tehtäviin. Palautuspäivä lähenee...
Toisaalta toissapäivänä (3.8.) palaillessani Helsinginreissulta lueskelin junassa toisten kirjoittamia wikejä, niin alkoi taas hiukan sormet syyhytä.
Olemme tekemässä tehtävää 3 ja 4 yhdessä Leenan kanssa. Hänen blogiin voit tutustua täällä. Olemme päätyneet aloittamaan luontoaiheista wikiä. Alustana tulemme käyttämään suomalaista puroa sen helppouden vuoksi.
 |
| Eläimet ovat yksi tärkeä elementti ihmisten hyvinvoinnin lisäämisessä. |
Wikin toimintaidea "Luontoelementtien hyödyntämisestä kiinnostuneiden opiskelijoiden käyttöön ohje/vinkki/vertaistoimijapankki, jonne materiaali tuotetaan yhteisön toimesta ja linkkeinä. Materiaalin keräämisen lisäksi wikin toinen tärkeä tehtävä on saattaa toimijoita yhteen ja innostaa mukaan uusia osallistujia."
Tämä tulee olemaan aika haastava tehtävä, mutta toisaalta olen aikaisemmassa koulutuksessani kaivannut tällaista paikkaa jonne olisi koottu luontoelementtien hyödyntämisestä "olennainen" Vai onko koskaan kaikki olennainen yhdestä paikasta löydettävissä.... Ajattelisin, että ei ole, eikä tarkoituskaan ole olla. Tiedonhaku on mielenkiintoista, kunhan se ei johda aivan jonnekkin muualle mihin piti. Minä usein löydän itseni Pinterestin käsityösivuilta. Tässä wikissämme annamme polkuja tiedon hankintaan.
Wiki kootaan vähäisistä omista teksteistä. Pääosaa siinä näyttelee linkit eri aihealueille ja mahdolliset asiantuntijoiden kirjoitukset. Chatti toteutuessaan olisi aivan huippujuttu.
Että tällaista näin aamutuimaan, jolloin ulkolämpötila on "vasta" 22 astetta. Odotettavissa 28 ja 40 kilometrin pyöräilylenkki, jonka matkalle sijoittuu kolme eri uimarantaa. Siis hyvä päivä tulossa.
 |
| Tässäpä kuva kesäkuun lopulta 2014. Että on tänä kesänä vähän viileämpääkin ollut. Ja voimme kaikki olla luottavaisin mielin, ei nämä helteet ole pysyviä. Luonnon moninaisuus on voimaannuttavaa.... |
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Digitaalinen identiteetti
Nimelläni tehdystä hausta olen jo kirjoittanut aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla HAKU. Tässä paneudun enemmän tuohon digitaaliseen identitettiin.
Digitaalinen identiteetti tarkoittaa kaikkea sitä sisältöjen kokonaisuutta mitä ihmisestä interneitssä esintyy.
Mitä se sitten käytännössä on. Kuten jo edellä mainitsin etsin itsestäni tietoja, joita löytyi hyvin niukasti eli minun dig. id. ei ole kovinkaan kummoinen, eikä mieheni eikä lapsienikaan. Jostain luin, että on hyvä aina välillä etsiä tietoja myös omista lapsistaan. Tulisi vanhempien tietoon ainakin kaikkein hulluimmat ja eniten huomiota saaneet asiat. Teinareiden äitinä näillä tiedoilla voisi olla hyvinkin suuri merkitys.
No, voiko tätä tiedon määrää hallita. Osittain voi, suurinta osaa ei. Yhtenä olennaisena hallinnan keinona pitäisin sitä mitä itse nettiin "syöttää". Onko aivan tarppeellista laitta esim. Facebookkiin kuvaa kylpevästä lapsesta tai muutakaan josta henkilö on tunnistettavissa. Vanhemmat alkavat luomaa lapsilleen digitaalista identiteettiä jo aivan heidän synytmästää alkaen. Vanhemmat ovat vastuussa siitä minkälaisen digitaalisen identiteetin lapset saavat tultuaan ensin teineksi ja edelleen aikuisiksi. Moniko 16 vuotias haluaa katsella kavereinsa kanssa noita kylpykuvia ja huomiotta ei voi jättää myöskään tänäpäivänä hyvin yleistä nettikiusaamista.
Omalla toiminnalla on suurin merkitys mitä itsestä hakutuloksilla löytyy ja siitä minkälaisten väärinkäytösten uhriksi joutuu. (Ei tietenkään aina, osalla käy vain yksinkertaisesti huno tuuri.) Joten...
Pitääkö olla kokonaan käyttämättä internettiä ja yrittää tulla toimeen ilman pankkitunnuksia ja maksaa laskut pankkikonttorissa ja hyväksyä 10 €:n palvelumaksut, asioida suoraan Kelassa ja matkustaa kenties 100 km lähimpään toimipisteeseen, varata aika työvoimatoimistosta ja käydä siellä juuri varattuna aikana, jos ajan onnistuu saamaan. Pitää hoitaa useimmat asiat puhelimmella, maksaa puhelinlaskut ja pitää oma puhelinnumero salaisena. Hoitaa postiliikenne kirjepostina, maksaa postimaksuja, viedä kirjeet laatikkoon, terveyden huollosta ja muusta kunnallisesta ja valitollisista reksitereistä itseään ei edes saisi pois vaikka niin haluaisikin... Loputon lista pieniä asioita jotka joko helpottavat tai vaikeuttavat elämäämme.
Toisaalta moniko jättää kodin hankimmatta, että kukaan ei sinne murtautuisi eikä kävisi muitakaan vahinkoja, moniko jättää polkupyörän lukittuna taloyhtiön lukittuun pyöräsuojaan, ettei sitä varasteta kaupungilla. Niin näihin kuin intenetin kautta hoidettaviin asioihin voi itse vaikuttaa omalla käyttäytymisellään.
Sitten se toinen puoli johon vaikuttaminen on jo vaikeampaa. Olli Heikkilä Panorama Partnersin toimitusjohtaja lehdistötiedotteessan 2013( http://www.panoramapartners.fi/blogi-ja-uutiset/uutiset/tutkimus-digitaalisesta-identiteetista.html) kiteyttää asian hvyin. " Harva ymmärtää, että henkilön verkosta löytyvä digitaalinen identiteetti on erittäin laaja kokonaisuus. Se muodostuu henkilön nimestä, henkilötunnuksesta, salasanoista, harrastuksista, sosiaalisista verkostoista, työ-, terveys-, talous- ja kulutustiedoista, erilaisista koulutus- ja kehittämistiedoista sekä paikkatiedoista. Tällä hetkellä tiedot ovat hajautuneena eri palveluihin, kuten verkkokauppoihin, pankkeihin, julkishallinnon palveluihin (esim. terveys- ja kunnallispalvelut), verkkomedioihin, sosiaalisen median palveluihin (esim. Facebook, LinkedIn, Twitter) ja niin edelleen." Mitenpä tähän kokonaisuuteen vaikutat kuin vain joiltain pieneltä osalta.
Voiko sitten tietojaan poistaa. Tästä aiheesta on ansiokkaasti kirjoittanut kurssikaverini Tiina blogissaan Sosiaalisen median syövereissä.
Tietokirjailija Petteri Järvisen (Iltalehti 30.1.2013. http://www.iltalehti.fi/digi/201301300123527_du.shtml) mukaan omien tietojen poistaminen Internetistä ei onnistu koskaan. Tosin hän antaa hyviä neuvoja siitä miten tietojen näkyvyyttä voi yrittää vähentää.
Tietojen poistaminen google-hausta, tätä varten tehdyllä työkalulla. Heidi somessa blogin kirjoittaja oli tutustunut tähän palveluun ja kirjoitti, jotta pyynnön saa eteenpäin, niin täytyy tunnistautua esim. passi- tai ajokorttikopiolla. No, joo, suo siellä, vetelä täällä. Ikävät pitää googlauksen tulokset olla, jotta moiseen lähtee. Tällä työkalulla lähtee vain haun tulokset, eivät kirjoitukset eikä kuvat.
Seuraavanlaisen neuvon Petteri Järvinen antaa vanhojen tilien poistamiseksi. "Monet palvelut vain "deaktivoivat" tilin, mikä ei varsinaisesti poista tietojasi. Tällöin kannattaa ensin poistaa kaikki tieto kyseiseltä tililtä ja sen jälkeen linkittää kyseinen sivu uuteen, tätä tarkoitusta varten luotuun sähköpostiosoitteeseen. Tuhoa linkityksen jälkeen kyseinen sähköpostiosoite."
Mutta mitä sitten jos ihmisestä ei tule esille mitään tietoja. Myös se kertoo jotakin. Parasta olisi jos hakutulokset olisivat positiivisia ja niitä tulisi kohtuullisesti. Nimimerkkiä tulisi käyttää aina kun se on mahdollista ja olla todella tarkka mihin nimensä laittaa kehoittaa myös Petteri Järvinen.
Ja sitten se viimeisin postaus joka meille kaikille tulee vuorollaan... Mihin katoaa vai katoaako mihinkään ihmisen digitaalinen identiteetti silloin kun hän kuolee. Olisiko tarvetta esimerkiksi palvelulle joka kokoaa "kaiken" josta sitten omaiset saavat mm. tiedot salasanoista ja voivat tuhota vainajan tilit, sähköpostit jne. Ja entäs sitten kun tuo palvelu hakkeroitaisiin... Asia tulee varmasti ratkaistua kun tämä digi-, some-, pelisukupolvi alkaa ikääntyä ja ongelma konkretisoituu. Jotenkin tuntuu, etten minä ainakaan haluaisi hymyillä Facebook kaverina tai tulla google-hausta vielä 10 vuotta kuolemani jälkeenkin. Tällaisia salasanasäilöjä on jo nyt olemassa, mutta niihinkin tarvitaan salasana. Ne ovat hyvä turva vain niin kauan kun salasanan käyttäjä on hengissä.
Iltalehti 24.6.2014 ; Identiteettivarkaat vaihtoivat someen - älä ole helppo uhri!
Iltalehti 4.6.2014 Tätä et ehkä tiennyt Facebookin kaverilistasta
Iltalehti 16.6.2014 Näin paljon mainostaja tietää sinusta
Helsingin Sanomat 2.5.2014 Identiteettivarkaus on tulossa rangaistavaksi
jne...
jne...
Ja sitten... Miten ihmeessä jaksoit lukea tänne asti?
Digitaalinen identiteetti tarkoittaa kaikkea sitä sisältöjen kokonaisuutta mitä ihmisestä interneitssä esintyy.
Mitä se sitten käytännössä on. Kuten jo edellä mainitsin etsin itsestäni tietoja, joita löytyi hyvin niukasti eli minun dig. id. ei ole kovinkaan kummoinen, eikä mieheni eikä lapsienikaan. Jostain luin, että on hyvä aina välillä etsiä tietoja myös omista lapsistaan. Tulisi vanhempien tietoon ainakin kaikkein hulluimmat ja eniten huomiota saaneet asiat. Teinareiden äitinä näillä tiedoilla voisi olla hyvinkin suuri merkitys.
No, voiko tätä tiedon määrää hallita. Osittain voi, suurinta osaa ei. Yhtenä olennaisena hallinnan keinona pitäisin sitä mitä itse nettiin "syöttää". Onko aivan tarppeellista laitta esim. Facebookkiin kuvaa kylpevästä lapsesta tai muutakaan josta henkilö on tunnistettavissa. Vanhemmat alkavat luomaa lapsilleen digitaalista identiteettiä jo aivan heidän synytmästää alkaen. Vanhemmat ovat vastuussa siitä minkälaisen digitaalisen identiteetin lapset saavat tultuaan ensin teineksi ja edelleen aikuisiksi. Moniko 16 vuotias haluaa katsella kavereinsa kanssa noita kylpykuvia ja huomiotta ei voi jättää myöskään tänäpäivänä hyvin yleistä nettikiusaamista.
Omalla toiminnalla on suurin merkitys mitä itsestä hakutuloksilla löytyy ja siitä minkälaisten väärinkäytösten uhriksi joutuu. (Ei tietenkään aina, osalla käy vain yksinkertaisesti huno tuuri.) Joten...
Pitääkö olla kokonaan käyttämättä internettiä ja yrittää tulla toimeen ilman pankkitunnuksia ja maksaa laskut pankkikonttorissa ja hyväksyä 10 €:n palvelumaksut, asioida suoraan Kelassa ja matkustaa kenties 100 km lähimpään toimipisteeseen, varata aika työvoimatoimistosta ja käydä siellä juuri varattuna aikana, jos ajan onnistuu saamaan. Pitää hoitaa useimmat asiat puhelimmella, maksaa puhelinlaskut ja pitää oma puhelinnumero salaisena. Hoitaa postiliikenne kirjepostina, maksaa postimaksuja, viedä kirjeet laatikkoon, terveyden huollosta ja muusta kunnallisesta ja valitollisista reksitereistä itseään ei edes saisi pois vaikka niin haluaisikin... Loputon lista pieniä asioita jotka joko helpottavat tai vaikeuttavat elämäämme.
Toisaalta moniko jättää kodin hankimmatta, että kukaan ei sinne murtautuisi eikä kävisi muitakaan vahinkoja, moniko jättää polkupyörän lukittuna taloyhtiön lukittuun pyöräsuojaan, ettei sitä varasteta kaupungilla. Niin näihin kuin intenetin kautta hoidettaviin asioihin voi itse vaikuttaa omalla käyttäytymisellään.
Sitten se toinen puoli johon vaikuttaminen on jo vaikeampaa. Olli Heikkilä Panorama Partnersin toimitusjohtaja lehdistötiedotteessan 2013( http://www.panoramapartners.fi/blogi-ja-uutiset/uutiset/tutkimus-digitaalisesta-identiteetista.html) kiteyttää asian hvyin. " Harva ymmärtää, että henkilön verkosta löytyvä digitaalinen identiteetti on erittäin laaja kokonaisuus. Se muodostuu henkilön nimestä, henkilötunnuksesta, salasanoista, harrastuksista, sosiaalisista verkostoista, työ-, terveys-, talous- ja kulutustiedoista, erilaisista koulutus- ja kehittämistiedoista sekä paikkatiedoista. Tällä hetkellä tiedot ovat hajautuneena eri palveluihin, kuten verkkokauppoihin, pankkeihin, julkishallinnon palveluihin (esim. terveys- ja kunnallispalvelut), verkkomedioihin, sosiaalisen median palveluihin (esim. Facebook, LinkedIn, Twitter) ja niin edelleen." Mitenpä tähän kokonaisuuteen vaikutat kuin vain joiltain pieneltä osalta.
Voiko sitten tietojaan poistaa. Tästä aiheesta on ansiokkaasti kirjoittanut kurssikaverini Tiina blogissaan Sosiaalisen median syövereissä.
Tietokirjailija Petteri Järvisen (Iltalehti 30.1.2013. http://www.iltalehti.fi/digi/201301300123527_du.shtml) mukaan omien tietojen poistaminen Internetistä ei onnistu koskaan. Tosin hän antaa hyviä neuvoja siitä miten tietojen näkyvyyttä voi yrittää vähentää.
Tietojen poistaminen google-hausta, tätä varten tehdyllä työkalulla. Heidi somessa blogin kirjoittaja oli tutustunut tähän palveluun ja kirjoitti, jotta pyynnön saa eteenpäin, niin täytyy tunnistautua esim. passi- tai ajokorttikopiolla. No, joo, suo siellä, vetelä täällä. Ikävät pitää googlauksen tulokset olla, jotta moiseen lähtee. Tällä työkalulla lähtee vain haun tulokset, eivät kirjoitukset eikä kuvat.
Seuraavanlaisen neuvon Petteri Järvinen antaa vanhojen tilien poistamiseksi. "Monet palvelut vain "deaktivoivat" tilin, mikä ei varsinaisesti poista tietojasi. Tällöin kannattaa ensin poistaa kaikki tieto kyseiseltä tililtä ja sen jälkeen linkittää kyseinen sivu uuteen, tätä tarkoitusta varten luotuun sähköpostiosoitteeseen. Tuhoa linkityksen jälkeen kyseinen sähköpostiosoite."
Mutta mitä sitten jos ihmisestä ei tule esille mitään tietoja. Myös se kertoo jotakin. Parasta olisi jos hakutulokset olisivat positiivisia ja niitä tulisi kohtuullisesti. Nimimerkkiä tulisi käyttää aina kun se on mahdollista ja olla todella tarkka mihin nimensä laittaa kehoittaa myös Petteri Järvinen.
Ja sitten se viimeisin postaus joka meille kaikille tulee vuorollaan... Mihin katoaa vai katoaako mihinkään ihmisen digitaalinen identiteetti silloin kun hän kuolee. Olisiko tarvetta esimerkiksi palvelulle joka kokoaa "kaiken" josta sitten omaiset saavat mm. tiedot salasanoista ja voivat tuhota vainajan tilit, sähköpostit jne. Ja entäs sitten kun tuo palvelu hakkeroitaisiin... Asia tulee varmasti ratkaistua kun tämä digi-, some-, pelisukupolvi alkaa ikääntyä ja ongelma konkretisoituu. Jotenkin tuntuu, etten minä ainakaan haluaisi hymyillä Facebook kaverina tai tulla google-hausta vielä 10 vuotta kuolemani jälkeenkin. Tällaisia salasanasäilöjä on jo nyt olemassa, mutta niihinkin tarvitaan salasana. Ne ovat hyvä turva vain niin kauan kun salasanan käyttäjä on hengissä.
Vielä muutama lehtiotsikko, joista käy selville missä mennään.
Iltalehti 24.6.2014 ; Identiteettivarkaat vaihtoivat someen - älä ole helppo uhri!
Iltalehti 4.6.2014 Tätä et ehkä tiennyt Facebookin kaverilistasta
Iltalehti 16.6.2014 Näin paljon mainostaja tietää sinusta
Helsingin Sanomat 2.5.2014 Identiteettivarkaus on tulossa rangaistavaksi
Suomen asiakastieto Oy 15.15.2014 Klikkasitko huijauskirjeen linkkiä? Rahojen lisäksi saattoi kadota myös henkilötiedot
jne...jne...
jne...
Ja sitten... Miten ihmeessä jaksoit lukea tänne asti?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)